Turmatar
Thelon
Deadache
Lessu
Ame
Kreivitär
Bakoth
Cassie
Ajattara
Celjene
Perustiedot
Nimi: (Ristimänimi)Amie [:Eimii], "Désert Âme" [: Dezer Am]
Kutsutaan: (Yleensä)Ame [:Eim], harvemmin kuultuina Dess ja Sertima. Uusien kutsumanimien keksiminen saattaa johtaa negatiivisiin kokemuksiin.
Merkitys: Amie on vain random-nimi, Désert Âme on ranskaa, ja tarkoittaa asumatonta sielua.
Ikä: Viisi vuotta, ihmisittäin noin 36 -vuotias.
Skp: Naaras.
Laji/rotu: Susi.
Lauma: Afuel, metsästysryhmäläinen.
Ryhmittymät: Ei kuulu.Säkäkorkeus ja paino: Säkä n. 70 cm, paino jotakuinkin 31 kg.
Pelaaja Saranna(Ihme.Ihmeinen @ gmail. com[muista poistaa välit])
Pelipaikka Andriaana
Pintapuolin oikea kivikasvo.
Ame on vaitonainen ja hyvin kyyninen olento, joka saattaa käyttää kieltään melkoisen terävästi. Se on suhteellisen taitava keksimään napakkoja kommentteja, eikä se oikeastaan edes välitä siitä, jos tulee jotakuta loukanneeksi sillä, mitä suustaan laskee. Ulkopuolisen on hyvin vaikea nähdä susinaaraassa mitään muuta kuin jäinen ulkokuori ja jopa pisteliäs varautuneisuus. Se ei välitä siitä, millainen sen ulosanti on ja millaisen kuvan muut siitä saavat. Yleensä se muodostaa kanssaolijoihinsa hyvin pidättäytyväisen, kylmän ja pessimistisenkin kuvan itsestään. Äkkiseltään sitä voisikin sanoa hieman luotaantyöntäväksi tyypiksi, johon ei välttämätä ihan heti tahtoisi törmätä. Soturiluonteeksikin voisi mennä luokittelemaan.
Susi on todella pitkäpinnainen ja teräksisen rauhallinen lähes joka käänteessä. Pilkkasanat ja ärsytys pukkaavat toisesta korvasta sisään, tippuvat toisesta ulos aiheuttamatta pahaistakaan reaktiota. Taisteluunkaan narttu ei mielellään lähde mukaan, vaikka se onkin liikkeissään todella nopea, ja osaa halutessaan viiltää hampaillaan yhtä terävästi, kuin sanoillaankin. Vaikea sitä on kuitenkin kaksintaisteluun sytyttää, pasifistinen susi nimittäin mielellään häipyy paikalta turhaksi näkemässään riitatilanteessa. Voimakäyttöä se ei pidä oikeana ratkaisuna yhtään mihinkään, parempi on hoitaa asiat kivuttomasti puhumalla - verenvuodatus ei ratkaise mitään. Poikkeuksen tähän aatteeseen tekevät vain lahkolaiset, joita Dess vihaa syvemmin, kuin vain sydämensä pohjasta. Kun valkoturkki kuulee seuralaisensa palvovan Herraa, karisee Amen hillitty ja pasifistinen ulkokuori maahan sen siliän tien, ja se on heti valmiina käyttämään kynsiään. Sen mielestä Lahko on suorastaan oksettavaa vapaudenriistoa ja murhamieltä, jonka se haluaa oitis kitkeä pois Andriaanan rajojen sisältä ja sen ulkopuoleltakin. Ei ole väärin sanoa sutta suorastaan fanaattiseksi Lahkonvastaisuudessaan; se tuntuu omistaneen koko elämänsä lahkolaisten teurastamiselle, sumentaen itseltään sen totuuden, että Herraa ei tuskin koskaan saada kitkettyä maailmasta pois kokonaan. Tämän vuoksi se sopisi hyvin Puolikuun klaanin jäseneksi, ja yksi suden suurimmista haaveista onkin päästä osaksi tuota ryhmittymää, lyömällä voimat yhteen jonkun sen jäsenen kanssa.
Kaikesta huolimatta kivikasvoinen Désert on hyvin oikeudenmukainen ja moraalintajuinen, ja voi olla varma, että se menee väliin havaitessaan epäoikeudenmukaisuutta tapahtuvan. Se ei pyri koskaan tappamaan ketään ei-lahkolaista, vain antamaan opetuksen samalla mitalla, hyvinkin säälimättömästi tarvittaessa. Halutessaan susi on aikamoinen tiukkapipo ja jopa hieman dominoiva, jos niikseen on tarvis. Naaras on todella voimakastahtoinen, eikä sitä saa poljettua maahan taikka luopumaan aatteistaan uhkaamalla sen omaa henkeä. Se saattaa taipua - tai ainakin väittää taipuvansa - läheistensä vuoksi asioita ja niiden vakavuutta tovin punnittuaan, joten uhrautuvaiseksikin Sertimaa voi sanoa. Susi on melko epävarma kanssaolijoistaan, ja kärsii luottamuksenpuutteesta, mutta siitä huolimatta se arvostaa henkeä ja elämää. Tämän vuoksi se saattaa osoittautua yllättävän auttavaiseksi; kukapa nyt uskoisi, että kivikasvoinen ja sarkastinen tyyppi on se, joka tulee auttamaan sinua, kun anturassa on puutikku, jota et itse saa pois? Toimissaan valkoturkki saattaa olla vähän hitaanlainen, koska se ei aina usko avunpyyntöjen todenperäisyyttä luottamuksenpuutteensa vuoksi. Se on epäluuloisuudessaan melko tarkkaavainen, ja tajuaa yleensä, jos sitä yritetään vain hyväksikäyttää. Jos se hoksaa kieroilun, se saattaa yrittää pienissä määrin vahingoittaa vedättäjää rangaistukseksi.
Naaras ei kunnioita ylempiarvoisia itsestäänselvyytenä, se hankkii itse jokaisen mielipiteen kanssaolijoistaan, eikä taivu huhupuheisiin. Se muodostaa mielipiteensä tovereistaan yleensä pidemmällä saralla, eikä tuomitse oitis. Pinnallinen Ame ei ole myöskään, se kyllä tietää, että sisäinen kauneus on tärkeintä, mutta tietyllä tasolla se saattaa vetää arveluksia ja olettamuksia toisista sen perusteella, mikä on näiden ulkoinen olemus. Osittain tahattomasti se saattaa myös sarkastisuudessaan heittää muutaman pilkkasanan poikkeavasta ulkomuodosta, mutta osaa myös pyytää sittemmin anteeksi, jos se kokee sanansa aiheettomiksi. Susi taitaa moniuloitteisen ajattelun, paikoin vähän turhankin taitavasti, jolloin se ei osaa muodostaa mielipiteitä ja päätöksiä lainkaan äkkiä. Helpoin tapa saada susi hermostumaan onkin vaatia siltä jotain äkkinäistä päätöstä. Se saattaa myös liueta paikalta, jos tilanne käy sille ihan liian vastenmieliseksi.
Itseensä Dess suhtautuu myötämielisesti, muttei itserakkaasti. Se tietää omat rajansa ja kykynsä, eikä kasvattele pilvilinnoja taidoillaan, tai yritä olla parempaa, kuin on. Se on rehellinen, välillä jopa raa'an suorasanainen, mutta hieman pilkunviilaajatyyppiä. Se saattaa myös turvautua pieniin hätävalheisiin, jos mikään muu ei meinaa auttaa. Itsetunto sudella on hieman kolhiintunut, vaikkei se siltä lainkaan vaikutakaan.
Itsestään tai menneisyydestään afuelilainen ei mielellään puhu, mutta se ei kiellä asioita, joita katuu, tai joista ei pidä. Omat virheensäkin se osaa helposti myöntää, huolimatta siitä, että on kenties hieman ylpeä kolhiintuneesta itsetunnostaan huolimatta. Se viihtyy mielellään yksin, mutta ei suoranaisesti karttele seuraa. Naaras kyllä tietää ja tunnustaa ystävien ja rakkaimpien arvon, mutta harvempi henkilö onnistuu itsensän edes ystävänpaikalle taistelemaan, saati sitten puolison. Sertima valitsee tarkasti luottamustoverinsa ja läheisensä, jotta voisi päästää nämä lähemmäs omaa itseään pelkäämättä petetyksi tulemista. Se on yllättävän perherakas, vaikka vaikuttaakin kaikkea muuta, kuin äidilliseltä, tai edes sisarelliseltä. Se tosiasiassa haluaisi perustaa oman perheen, mutta toisaalta se pelkää sitoutumista tietyissä määrin. Se ei myöskään tule koskaan olemaan hersyvänlempeä kotiäiti, ennemminkin tiukka, mutta palkitseva valmentaja. Harvoille ystävilleen susi on huomattavasti yleiskuvaansa pehmeämpi ja avoimempi, mutta harvoin se hymyilee tai heiluttaa häntäänsä riemusta. Se tunteekin tunteita aika laimeissa määrin, eikä oikein osaa sisäistyttää niitä ulosantiinsa. Silmissäänkin sillä on yleensä melko tyhjä ja koleahko katse, eikä sen heikohko elekielikään täydennä sen tunteita oikein millään tavalla. Silloinkin, kun se hymyilee, on hymy yleensä hyvin ohut, ja siitä puuttuu se aito tunne. Tosiasiassa susi on kuitenkin melkoisen välittävä ja läheisrakas, välillä jopa sairaalloisen huolehtivainen ja suojelevainen omalla viileällä tavallaan. Etenkin Tobin -veljeään Désert rakastaa syvästi, ja se on valmis vaikka mihin veljensä puolesta. Veljistään toista naaras ei muista lainkaan, sillä kärsii jonkinsorttisesta, joskin lievemmästä, amnesiasta. Perheensä kuoleman se kyllä muistaa aukottomasti, kuten muutkin kokemansa kamaluudet.
Kanssaolijoissaan susi arvostaa oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä ja avuliaisuutta - ja Lahkoon kohdistuvaa vihaa, tai vähintäänkin siihen liittymisen välttelyä kaikin mahdollisin tavoin. On siis itsestäänselvyys, että mikäli haluaa päästä lähelle pintapuolin tätä kovin koleahkoa sutta, on henkilöstä löydyttävä nämä kaikki piirteet. Niiden ei tarvitse hersyä esille joka välistä hyvinkin avoimella tavalla; kunhan ne nyt vain ovat siellä. Huolimatta kyvyttömyydestään omien tunteittensa näyttämisen kanssa, on valkoturkki taitava havaitsemaan itseään miellyttävät luonteenpiirteet peittelynkin takaa (yleisestiottaen susi on kuitenkin melko huonohko tulkitsemaan tuntemuksia elekielestä). Se tarkkailee kanssaolijoitaan syvemmältä, ei kiinnity siihen, mitä näiden pintapuoli tarjoaa, koska se toivoo samanlaista sisäisyydenhakua kanssaolijoiltaan itsensä kanssa. Jos susi sitten joskus löytäisikin henkilön, joka miellyttää sitä niin kovin, että se voisi jopa harkita sitoutumista, on se valmis menemään yllättävän pitkälle tai jopa olemaan se, joka ensiksi tunteensa paljastaa. Sukupuolten välisestä eroista Dess ei niinkään välitä keskittyessään niin voimakkaasti pelkkään henkisyyteen, mutta kyllä se rakkauselämän puolelta enemmin uroksia, kuin narttuja, katselee.
Pohjimmiltaan jäinen susi on siis tosiasiassa vähän vähemmän jäinen. Vanhempiensa teurastusta todistettuaan jokin sen ajatuksissa sai sen kätkemään tunteensa visusti sisälleen, ja lopulta se menetti suurimmaksi osaksi kykynsä ilmaista tunteitaan millään tapaa yhtään kellekään. Vaikka tunnoton äänenpaino, koleat silmät ja eleetön käytös siis muusta puhuvatkin, on Ame tosiasiassa hyvin emotionaalinen. Jopa sen suuresti vihaamien lahkolaisten surmaaminen haavoittaa sitä jollain tasolla, eikä se nauti taposta millään tapaa, muttei varsinaisesti sitä kadukaan.
Jonkinverran normaalia sutta kevytrakenteisempi, pitkäjalkaisempi ja sirompi Ame on rakenteeltaan, mutta kasvojen ilmeestä se on helppo tunnistaa sudeksi. Valkoturkki on ruumiinmuodoiltaan suhteellisen feminiininen, mutta ei pidä luulla, että se olisi heiveröinen tai heikko. Sulavalinjainen ja sopusuhtainen keho ei ehkä uhku voimaa ja lihaksia, mutta osoittautuu tarvittaessa yllättävän vahvatekoiseksi. Tämän yksilön valtti lienee kuitenkin ennemminkin nopeus, kuin voima, mutta se osaa hyödyntää lihaksiaan ja aivojaan tarvittaessa hyvinkin tehokkaasti. Eipä ole tuon kipukynnystäkään mataluudesta soimaaminen: se kyllä tuntee tuskaa ihan siinä, missä muutkin, mutta pakottaa itsensä olemaan välittämättä siitä, jolloin se ei myöskään haittaa.
Dessin turkki on hyvin tiheää ja tuuheaa, mutta hieman normaalia lyhyempää kylmistä elinoloista huolimatta. Turkitus on jakaantunut hieman epätasaisesti ympäri kehoa - siinä, missä se on poikkeuksellisen lyhyttä kasvoilta, kyljiltä, vatsasta ja jaloista, se on poikkeuksellisen pitkää niskan, kaulansivujen ja kaulan kohdalta. Hännän turkki on pidempää kuin muualla kehossa, mutta huomattavasti lyhempää, kuin ylikasvaneet kauluskarvat. Kaulan karvoitus on myös hieman ohuempaa ja kevyempää kuin turkitus muualta, joten harjasmainen turkki tarttuu helposti tuuleen ja liehahtelee sivuille kuin hiukset ikään.
Korvat ovat kolmionmalliset, normaalikokoiset, eivätkä turhan terävät kärjistään. Pää on pitkämäinen, kiilanmuotoinen ja suhteellisen siro, mutta ei liian kaunispiirteinen kuuluakseen sudelle. Poskikarvat ovat tuuheat, ja nekin kenties hieman ylipitkät, sekoittuessaan kaulan harjakseen. Hailakankeltaiset silmät ovat susimaisesti mantelinmuotoiset ja pienehköt, ilmeeltään syvät. Silmien ympärystät ovat ainoa alue suden kehossa, jossa on näkyviä arpeumia. (Amella kyllä on muutama pienempi arpi, mutta tiheä turkki peittää ne hyvin tehokkaasti.) Joskus menneisyydessään valkoturkki on joutunut tappeluun, jonka tuoksinnassa vastustaja on yrittänyt puhkoa sen silmät, siinä aivan onnistumatta. Tämän vuoksi silmät ovat käytännössä aina lievästi tulehtuneet, ja vuotavat tai rähmivät usein, minkä lisäksi näkö on aavistuksen keskivertoa heikompi. Arpia sudella on myös niskassaan yhden suuren arpeuman verran, ja kurkussaan muutaman viillon muodossa.Andriaanaan susinarttu syntyi kera veljensä, välittäville vanhemmille, jotka rakastivat toisiaan ja rakkautensa tulosta. Pentujen elämä ei vielä tässä vaiheessa ollut tavalla tai toisellakaan mitenkään erikoisen merkittävää: elämänoppien keräämistä, varttumista ja kasvamista kuten normaaliin elämänkiertoon kuuluu. Amien ollessa veljineen vuotinen, syntyi perheeseen uusi jäsen: pikkuveli Tobin. Veljen syntymä ei muuttanut perheessä mitään - uusi kasvo otettiin ilolla vastaan, eivätkä lähestulkoon aikuisen mittoihin ehtineet isosisarukset kantaneet syömmissään mustasukkaisuutta suuren osan vanhempiensa huomiosta kohdistuessa pikkuveljeen. Kaikki oli melkein liiankin hyvin, kunnes kuvoihin astui tuo kiistelty vähemmistöusko - Lahko. Kolmen lahkolaisen muodostama uhkaava joukko ilmaantui perheen luolalle aikeinaan käännyttää koko perhe Herran joukkoon. Vanhempien suhtautuminen tähän uskoon oli kuitenkin kaikkea muuta kuin myötämielinen, ja oitis tuo kaksikko asettui taisteluasemiin. Vaan eipä ollut pasifististä perhettä kovin kaksisilla tappelutaidoilla siunattu - tilanne oli nopeasti päättynyt vanhempien uhraukseen, järkyttyneiden nuorisonedustajien tuijottaessa vierestä. Pelko muuttui kuitenkin äkkiseltään vihaksi ainakin Amien mielessä, ja totuus sumeni sen silmissä hetkeksi. Se kävi raivonsa vallassa, kömpelösti ja amatöörimaisesti hyökkäykseen, kohti lähintä lahkolaista... Suden itsensä muistikuvat ovat tästä lähtien todella sumeat - se muistaa taistelleensa yhtä tai useampaa vihulaista vastaan, muistaa johdattaneensa ainakin yhden näistä pois pesältä... Ja tässä välissä kaikki katkeaa, ja muisto vanhemmasta veljestä unohtuu.
Kun valkoturkki seuraavan kerran heräsi ja alkoi tiedostaa asioita, se löysi itsensä rantavedestä jollain itselleen tuntemattomalla saarella. Lahkolaiset olivat heittäneet sen mereen, ja kuin ihmeen kaupalla tajuton koiraeläin oli selvinnyt hengissä toiselle saarekkeelle. Tämä saari oli pääosin ihmisten hallussa, mutta sen pinta-alaltaan mittavat metsämaat tarjosivat mukavan elinalueen paikalliselle susilaumalle. Amie, joka oli sekavassa tilassa, eikä muistanut juuri mitään viimepäivistä, otettiin aluksi vastaan melko kielteisellä asenteella. Sitä pidettiin hetken aikaa uhkana, mutta kun saamastaan höykytyksestä uupunut naaras osoittautuikin kaikkea muuta kuin uhkaavaksi olennoksi, annettiin sen jäädä pyörimään lauman alueille, vaikkei sitä oikeastaan jäseneksi huolittukaan. Noin vuoden se tätä niukkaa elämää vietti, onnistuen siinä ajassa jo muistamaan suurimman osan aikaisemmin kokemastaan. Kun mielikuva Tobinista alkoi iskostua sen tajuntaan entistä selvemmin, se päätti lähteä takaisin kotisaarelleen. Jokin sen mielessä uskotteli sille, ettei veli ollut kuollut samassa rytäkässä vanhempien kanssa, että tämä oli vielä elossa, ja tämä tunne antoi sudelle ylipäätään voimaa jaksaa eteenpäin. Se oli tuolloin niin kovin pahan masennuksen kourissa, että olisi todennäköisesti tehnyt itsemurhan, ellei olisi veljeään muistanut. Désert Âmeksi itsensä uudelleen ristinyt valkoturkki aloitti matkansa kaksivuotisena nuorikkona. Se ei tiennyt Andriaanan sijaintia enää, ainoastaan vaisto oli sitä ohjaamassa, ja lopulta - vuodenpäivät kestäneen vaeltelun tuloksena - se laski jalkansa jälleen kerran synnyinsaarensa pinnalle.