Webmonster

Mörrimöykkys Hatutus Hämmeenhittain

Tutummin Saranna, Mörri, MurTheHat, Hatutar tai varsinkin pienempien ihmispentujen suusta kuultuna Taikuri, Velho tai Noita (joskin Saranna vakuuttaa, ettei ole taikuri, velho tai noita). Interwebin pimeissä nurkissa hiippaillessaan käyttää useimmiten nimeä Saranna tai MurTheHat. Omaksuu helposti uusiakin nimityksiä, oli ne kuinka hölmöjä tahansa.

Ensimmäinen havainto lajista tehtiin 30.1. vuonna 1993. Kodikseen se on omaksunut Kanta-Hämeessä sijaitsevan Tyykikylän, Helvetinkuilunakin tunnetun ja slummina pidetyn Forssan. (Tosin lajin edustaja itse käyttää kivenkovaan kaupungista nimeä Vorssa ja vakuuttaa, että ähvää ei tueta.) Sarannalle ominta on liikkua hämärän laskeuduttua kanssakulkijoita vältellen, mutta sen kanssa samassa kotiluolassa asuvat ihmisolennot joskus pakottavat sen kanssaan ulkomaailmaan. Olennon varmimmaksi tunnusmerkiksi voisi mainita korkeudeltaan noin kaksitoistasenttisen mustan silinterihatun, jota se kuljettaa päässään kesät talvet, tai vastaavasti mustan cowboyhatun. Kylmemmillä säillä se pukeutuu mieluusti pitkään kangas- tai nahkatakkiin, tai puolipitkään nahkatakkiin, sisätiloissa jakkuihin. Se ei viihdy lyhythiaisissa, mutta kun kesäkuumat toisinaan sellaisten käyttöä vaativat, voi sen päältä havaita Olvi -kuosisen t-paidan taikka jonkinlaisen Lordi -aiheisen vastaavan. Ellei tapahdu harvinaislaatuista poikkeusta, joka pohjautuu yleensä olosuhteiden pakkoon, ovat lajin edustajan yllään kantamat vaatekappaleet aina mustia. Totutummin Saranna verhoaa suuret koipensa pitkävartisiin kenkiin. Tämän hämäräneläväisen pitkä pääkarvoitus on väriltään harmahtavan keskiruskeaa, joskin sävyssä saattaa valon mukaan olla huomattavia muutoksia. Sen silmät ovat sekametelinväriset, harmaanvihreät kenties helpoimmin kuvattaessa. Suunnilleen keskellä naamavärkkiään Hatuttarella on kohtalaisen suuri ja rahtusen vino nenä.
Saranna hiiviskelee usein autiotalojen nurkissa. Tällöin sen viisisormisista ja pitkäkyntisistä, joskin varsin usein hanskoilla verhotuista, räpylöistä voi mahdollisesti havaita kameraksi tunnistettavan esineen.

Saranna kommunikoi yleisellä tättähääräyksellä, jota on sävytetty vorssammurteella. Välillä se puhuu aivan pehmoisia ja toisinaan sen höpinöistä ei saa yhtään mitään selkoa, kun se ei saa sanoja taipumaan suussaan oikein.
Peruskäytökseltään Saranna on yleensä perusystävällinen ja välttää suututtamasta ketään tai aiheuttamasta riitatilanteita. Se on säikky ja heikkohermoinen ja ahdistuu herkästi. Hämäläisille tyypillinen hitaus on tuttua myös tälle perihämäläiselle lajille ja toisinaan osa siitä, mitä Sarannalle sanotaan, menee siltä ohi tai se vain ymmärtää väärin tai ei ymmärrä ollenkaan. Joskus on väitetty, ettei sillä olisi lainkaan huumorintajua, mutta oikeaan tilanteeseen osuessaan voi huomata sen herkästi naureskelevan tyhmää, rumaa nauruaan tai virnistelevän lailla metsään eksyneen mielipuolen. Tällätavoin se saattaa huvitustaan ilmaista esimerkiksi katsellessaan kauhuelokuvaa, turveltaessaan turvelotovereidensa kanssa, tai kuullessaan, kuinka joku toteaa että PERKELE toisella puolella taloa. Tilanteesta riippuen se saattaa nauraa hyvinkin tyhmille asioille (kirjoitusvirheet on varma naurattaja), mutta yleisestiottaen vain ärsyyntyy alapäähuumorista eikä voi sietää komediaelokuvia tai tekemällä tehtyä komiikkaa ylipäätään.

Aikaansa lajin edustaja kuluttaa yleensä piirtämällä tai kirjoittamalla. Varmin paikka, josta löytää Sarannan, on sen oma pieni pimeä nurkka, jossa se kyyryasennossa kökkii ja tuijottaa kiinteästi näyttöpäätettä. Sen tiedetään joskus keskustelevan tietokoneelleen.br> Interwebin kolkissa lajia on tavattu vuodesta 2006 alkaen. Tuolloin, kesäkuun neljäntenätoista, se liittyi Karae Densetsu -nimiseen koiraeläinroolipeliin ja on siitä lähtien enemmän tai vähemmän aktiivisesti kirjoitellut pimeiden hahmojensa pimeitä edesottamuksia jo useamman roolipelin riesana. Roolipelien ohella Sarannaan voi törmätä DeviantARTissa, Harhakuvassa ja tumpluurissa.
Sen monipäiseen hahmokuntaan voi tutustua Charahubissa.

Sarannan tiedetään pitävän autiotaloista ja niiden valokuvaamisesta, kauhuelokuvista ja kauhuteemaisista sarjakuvista/piirroskuvista sekä hahmoista, pimeästä, hämärästä, talvesta, puista (etenkin pystyynkuolleista sellaisista tai lehdettömistä lehtipuista), eläimistä (eritoten kissoista), vanhoista amerikanraudoista, saunasta, ukkosesta, hahmojen suunnittelusta, roolipelauksesta, piirtämisestä ja kirjoittamisesta sekä kuusta. Inhottavammiksi ja suorastaan vihattavimmiksi asioiksi se kokee auringon, kuumuuden, kevään ja kesän, vauvat, lapset, teini-idiootit, aikuiset idiootit, vanhat idiootit, eläinrääkkäyksen, hienojen rakennusten tuhopoltot ja yleisesti vandalisoinnin, känniääliöt, alkoholin väärinkäytön, väkivallan, sotimisen, kopioijat, ahdasmielisyyden ja vielä minkä muun.
Olennon musiikkimieltymyksiin tiedetään kuuluvan synkemmät ja hivenen raskaammat genret. Mieliyhtyeinään se pitää Lordia, Diary of Dreamsia, Mandragora Screamia, a Pale Horse Named Deathia ja Sabatonia. Myös Gothministeria, Rob Zombieta, Celestyä ja Rotting Christiä se toisinaan tapaa tärykalvoilleen turhankin suurella volyymilla pommittaa.
Sarannan mielielokuviksi voisi mainita Christinen, Pan's Labyrinthin, Orpokodin, Maman, Silent Hillin (ensimmäinen, kakkosesta en edes puhu), Ringit (amerikkalaiset, ykkönen ja kakkonen), The Eyen (japsin), Dark Floorsin, The Crow'n (originaali), V niin kuin Verikoston, Sweeney Toddin ja joukon muita Depp -pitoisia elokuvia. Myös vanhat kunnon piirroselokuvat pitävät sitkeästi paikkaansa.



Sekalaisena nippelitietona Sarannasta:

  • Se pelkää maskottiotuksia ja yleensäkin Teletappimaisesti lapsellisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä. Lievästi se on myös kosketuspelkoinen.
  • Sillä on vaikeuksia kirjoittaa kotipaikkakuntansa nimi oikeaoppisesti F-kirjaimella. Tällöin Forssasta tulee helposti Eorssa.
  • Saranna rakastaa rauskuja ja kampeloita.
  • Se tapaa keksiä omia sanoja kuvaamaan jotain, yleensä omaa tekemistään.
  • Se tykkää syödä juustoa puuron kanssa.
  • Joka iltapäivä se suorittaa Karvanaaman (jota isäkseenkin voisi kutsua) kanssa kahvirituaalin - tasan puoli viideltä.
  • Se rakastaa hiuksiaan.
  • Se ei osaa hyppiä hyppynarua tai pyörittää hulavannetta.
  • Se miettii monesti, mitä sen hahmot tekisivät joissain arkisissa asioissa, joita se kohtaa.
  • Se on hyvin sukupuolineutraali ja siitä tuntuu oudolta käyttää itsestään sukupuoltaan kuvaavia termejä.